Jere Sumell - Punavihreitä kannanottoja ja muita kirjoituksia Tasa-arvoa poliitikan teolla ihmisille ja elämää politiikan ulkopuolella.

Perinteiset kuvaristikot humaania ajanvietettä

Olen lapsesta saakka pitänyt kielestä. Oppisin kirjoittamaan 5-vuotiaan, ja vähän ennen kuuden ikävuoden rajapyykkiä oppisin lukemaan jo ennen koulun aloittamista. Lukemaan oppisin siksi, koska velipuolellani oli iso kokoelma Aku Ankan Taskukirjoja, ja halusin ymmärtää puhekuplien tekstejä. Walt Disneytä siis on kiittäminen, että hän toimi inspiraation lähteenä halulleni oppia lukemaan.

Palindromikoneestani olen jo kirjoittanutkin tänne Puheenvuoro-blogiini, mutta yksi salaisista fetisseistäni on perinteiset kuvaristikot ja niiden ratkonta. Keskivaikeat ristikot ja vaikeahkot ristikot ovat parasta humaani ajanvietettä, mitä kielirakas voi tehdä netin sammuttua ennen nukkumaanmenoa. Ne toimii itselläni hyvin unilääkkeenäkin, enkä enää tarvitse kapselia nieltäväksi, jotta uni tulisi. Sekin vaihe oli, kun opinnäytetyö-prosessissa loppuvaiheessa stressitaso kohosi ja unettomuus lisääntyi, niin lääkärini määräsi minulle unilääkkeettä.

Lukion jälkeen 2002 tein ensimmäisen ristikkolehti-tilaukseni vaikkakin aloitin Kryptoilla, mutta nykyisin en koe niitä juurikaan kiehtoviksi. Joskus Krypto Pelikaanin tilauksen ajoilta jaksoin lähettää ratkaisuni arvontoihin, mutta nykyisin olen äärimmäisen laiska osallistumaan arvontoihin.

Siirryin Krytpoista aika pian kuvaristikoiden maailmaan, ja suosikkilehteni, joka myös tuli minulle ihan lehden julkasemisen päättymiseen saakka, oli Musta Pelikaani. Taitojen kehittyessä siirryin Passeli Pelikaaniin, joka on keskitasoa, ja astetta vanhaa Mustaa visaisempi. Nykyisin yksi tilauslehteni on Punainen Pelikaani, joka mainostaa lehtensä lopussa sijaitsevan Suomen visaisimpia tehtäviä.

Onneksi Suomen Ristikkolehtimarkkinoilla piisaa kilpailua, kun aina ei jaksa aivojumpata Punaisen Pelikaanin peräpään kanssa. Muut Ristikkolehdet, jotka minulle tulevat, ovat Grawikon Eurooppa-Ristikot, ja uusin tilaukseni on Suomi-Ristikot, kun Maailma-ristikoita ei saa tilatuksi jostain syystä. En pitänyt Grawikon alkutaipaleesta ristikoiden osalta, koska tehtävät sisälsivät jopa kolmikirjaimisia sanoja, ja kustantamo palkkasi laatijoita TE-keskuksen kautta. Lähinnä Turku-lähestymistapa sai minut tilaamaan nuo Grawikon kaksi lehteä, yritys kun sijaitsee saman postinumeron alueella Kärsämäessä tosin, missä itsekin asun, Runosmäen suunnalla.

Kolman ristikkolehtitilaukseni on Onnen Helpot ristikot, joka ilmestyy kerran kuussa, ja Grawikon lehtien lisäksi helppo kun se on, käytän tosiaan rauhoittuakseni nettihälystä netin sammuttua, unilääkkeenä parin ristikon täyttöä viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa.

Taäytyy myöntää, että kotimaiseksi Klassikoksi parjattua Kolmiokirjan Iisakin Ristikoita en ole koskaan kokeillut, koska olen vasta hiljattain siirtynyt keskitasoisista vaikeahkoihin, tai visaisimpiin, sana- ja –ristikkosanavarastoni ja yleistietämykseni on aika laaja jo 36-vuotiaana, vaikka monet kasvatustieteilijät kertovat, että viisaus saavutetaan vanhuudessa.

Iisakin voisi kyllä pistää tilaukseen, niin sitten olisi lehtitilaus-portfoliossani kaksi suomen Visaisinta julkaisua, kevyemmän hömpän rinnalla. Tosin Grawikon lehdetkin on parantuneet koko ajan, ja tehtävät kuitenkin vaikeutuvat loppua kohden ihan astettain ja maltillisen sopivasti, mutta ei päätoimittaja Juha Granqvistinkaan viimeinen sivu Grawikon lehdilssä juuri aivonystyröitä hiero, paitsi ehkä joiltain osin joskus. Kuitenkin se on palkitsevin tehtävä aina noissa lehdissä.

Hyvää Vapun aikaa, ja hienoja humaaneja hetkiä visaisten aivojumpattavien pähkinöiden parissa!

Sitä paitsi Punaisen Pelikaanin laatijakaartiin on jokin aika sitten liittynyt Nightwish-perustaja ja –keulahahmo Tuomas Holopainen, niin sekin on oiva syy tilata ja ratkoa kyseistä julkaisua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa